You don't get what you deserve.
You get what you take.

-Nemi

Thursday, 10 June 2010

Lontoota.

Ensimmäinen vuosi päätty miun osalta viikko sitten tiistaina, ja sitten oonkin ottanut vähän rennommin. Perjantaina lähin sitten Jamien kanssa bussilla kohti Lontoota, 13 tuntia ratkiriemukasta bussissa ajelua. Lauantaiaamuna oltiin sitten Victoria-asemalla ja istuskeltiin läheisessä puistossa oottamassa Cionaa, Jamien lapsuudenkaveria. (Minna, siellä puistossa jotkut harjoitteli jonkunlaisia vuorosanoja viittomakielellä!) Koko päivä kierreltiin kävellen, käytiin Buckinghamin palatsin viereisessä puistossa (onhan sillä joku nimikin, mutten muista), Trafalgar Squarella oli Thaimaan promoamispäivä ja käytiin kuuntelemassa thaimaalaista musiikkia ja kahtomassa thaimaalaista tanssia. South Bankilla käytiin syömässä ja muuten vaan hengaamassa Thamesin vieressä, siellä kun oli aina parin metrin välein joku katutaiteilija esiintymässä. Syömässä käytiin BFIssä (British Film Institute) ja Jamie bongas sieltä heti Mike Leighin. Ennen Lontooseen tuloa Jamie vihjasi että niillä on yllätys miulle, ja pitkän kävelyn päätteeksi miut saatettiin erikoisjuustokauppaan ja Ciona sanoi että mie saan valita minkä vaan juuston ja se ostetaan miulle. Miusta alkaa olla pelottavaa että ensimmäinen asia jonka ihmiset täällä on miusta oppineet, on se, että miun suurin heikkous on juustot :D Mutta minkäs teet :) Parin maistelun jälkeen valihin todella kermaisen stilton-juustopalan, joka melkein suli suussa, mmm... Yöksi mentiin Jamien toisen kaverin Adamin luo Essexiin, jossa odotti ihan pieni kissanpentu nimeltä Jimmy (lyhennys Jim Beamista :D) ja sitten syötiin juustoa ja juotiin vähän viskiä.
Sunnuntaina oli sitten vihdoin The Rage Factor -keikka! Ennen sitä käytiin kiertämässä Camdenissa, jossa on hirveästi kaikenlaisia hippikojuja ja halpaa kasvisruokaa. Keikkapaikkana oli Finsbury Park, jossa oli tivolilaitteista lähtien kaikkea. Olihan yleisöäkin kyllä n. 40 000, ja siihen nähen järjestelyt toimi hyvin. Ennen ite RATMia soitti joku paikallinen punk-bändi, hiphop-bändi ja Gogol Bordello! Oli aivan mahtava ilta ja mieletön keikka sekä Ragelta että Gogolilta, vaikka kovin lyhyet setit oli kaikilta, mutta se on ihan ymmärrettävää että puistossa ei voi basso jytistä aamuun saakka. Keikan jälkeen olikin sitten taas hirveä sumpliminen että miten päästään Adamin luo yöksi, eikä sitten keretty viimeseen metroon ja käveltiin taas puoli Lontoota ehtien yöbussia ja vihdoin neljän aikaan oltiin sitten perillä.
Kaikkien riemuksi herätys maanantaina oli kuudelta aamulla, koska Jamien piti keretä kahdeksalta lähtevään bussiin takaisin Aberdeeniin. Mie lähin samaa matkaa keskustaan, olin varannu ma-ke itelleni hotellihuoneen Victoria-aseman vierellä olevasta pienestä hotellista. Tässä vaiheessa oli kolmelta yöltä unisaldo 10 tuntia, ja hotellilla sain tietää että check-in on vasta kahen tunnin päästä. Siitä unissakävelemään kortteleja ympäri ja vihdoin huoneeseen päästessäni nukuin kolmen tunnin päikkärit. Niiden jälkeen jaksoi sitten lähteä tutustumaan Lontooseen enempi ja kävelin Hyde Parkin läpi Oxford Streetille ja sieltä Picadilly Circukseen ja Buckinghamin kautta takaisin hotellille. Nukkumassa olin jo ennen yheksää :D
Tiistaina lähin sitten heti aamusta British Museumiin (en tiijjä olinko Lontooseen tullessa enemmän innoissani keikasta vai British Museumista) ja melkein tärisin jännityksestä kun astuin sisään :D Siellä meni sitten viisi tuntia ennenkuin jalat päätti että nyt riittää. Illasta näin sitten Adamia vielä ja käveltiin taas South Bankia ja Adam näytti missä Tate Modern on ja St. Paul's kirkko, joka oli aivan upean näköinen iltavalaistuksessa.
Eilen kävin uudestaan Camdenissa ja onneksi ei ollut yhtään rahaa ostaa mitään :D Enkä kyllä uskaltanutkaan mennä niihin pikkuputiikkeihin enää, tarpeeksi monta kertaa sain kuulla että oonko naimisissa. Camdenista sitten kahtomaan modernia taidetta Tateen. En hirveän suuri modernin taiteen ystävä oo, joten ajattelin että se vois olla opettavainen kokemus, mutta ei se niin hirveästi miulle mitään uutta opettanu. Loppuilta meni aikaa tappaen ja yhdentoista bussia oottaen.
Aberdeenissa olin kolme tuntia sitten ja voisi vaikka ruveta pakkaamaan, lauantaina tuun takaisin Suomeen ja jätän Skotlannin vuodeksi rauhaan. Tää blogi vaihtaa myös kieltä kesän aikana, että pääsee muutkin lukemaan miun kommelluksista kohti Jenkkejä ja siellä ollessa.